VALINTA

 

Retki kirjastoon on viikon kohokohta. Kun säännöt on kerrattu ulko-ovella, sukelletaan kulttuurin keskiöön ja valinnan vapauteen.  Miten niin vapauteen?

Ehtiväinen (5) pyörähtää tutuista hyllyistä etäämmälle, hieman varttuneemmille tarkoitetun kirjallisuuden pariin. Hän tekee pian löydön. Kirjan kansikuva kiehtoo; kaksi tummaa hahmoa miekkoineen vastakkain, pysähtyneessä olotilassa ottamassa mittaa toisistaan. Hän selaa kirjaa, muttei löydä kuvia. Hän tarkistaa asian vielä kertaalleen. Sama tulos; vain kansikuva – vahvoja tunteita ja voimia herättelevä kansikuva. Hän päättää kuitenkin, että kirja on hänen tämänkertainen valintansa ja tulee esittelemään sitä minulle.

Selaan teoksen pikaisesti. Arvioin kielen ja sisällön tason muutaman randomlauseen perusteella ja totean sen hänen ikäiselleen liian vaativaksi sekä ahdistusta ja pelkoja herättäväksi. Luen vielä kirjan takakannen tekstin ja totean kirjan mätkimistä ja aseellista viestintää ihannoivaksi. Ei käy. Haluan tarjota hänelle yhteisiin lukuhetkiin parempia kirjallisia vaihtoehtoja.
–Kuule, tämä kirja on sellainen tappelukirja, jossa tapahtuu ikäviä asioita. Mitäs jos käyt viemässä sen takaisin hyllyyn ja valitset sitten tältä puolelta jonkun toisen kirjan. Sellaisen, josta tulee hyvä mieli.

Hän vaalii yhä valintaansa puristaen sitä kaksin käsin rintaansa vasten ja istahtaa sitten sen kanssa pienen pyöreän pöydän ääreen muiden seuraan. Kuuluvalla äänellä kuiskaileva kirjallisuuspiiri tutkii innokkaana valintojaan. Ne on tehty pääasiassa kansikuvien, aiempien lukukokemusten – ja intuitioiden – perusteella. Pinkin ulkomaista käännöskirjallisuutta edustavan prinsessateoksen kansi on kohokuvioitu ja hilehuurrutettu. Kotimaisia klassikoita ihannoivat ovat tälläkin kertaa päätyneet Koiramäki-sarjaan, Risto Räppääjään ja Tatuun ja Patuun. Kestosuosikkina on maatilan arkea kepeästi kuvaava teos.

Rauhallinen on valinnut vähemmän tunnetun, runsaasti tietoa sisältävän kuvateoksen maapallosta ja valtioista. Hän alkaa innostuneesti esitellä kirjaansa viereensä istahtaneelle Ehtiväiselle.
–Kato, tässä on Avrikka. Ja tässä Kröönlanti.
Ehtiväinen vilkaisee kirjaa. Nähty. Hän on ponnahtamassa jatkamaan kirjamissiotaan, mutta Rauhallinen estää hänen aikeensa ujuttautumalla aivan liki.
– Kato, lippuja! Minkä maan lippu sä oot? Mä oon Ruatsi.
Nähty. Ehtiväinen kahahtaa jälleen ylös, mutta tarttuu sittenkin täkyyn ja laskeutuu takaisin istuimelleen.
–Enklanti. Mä oon se!
Hän tekee vielä yhden vaisun poistumisyrityksen, mutta Rauhallinen kääntää uuden sivun hänen edessään – ja kirjallisessa kokemusmaailmassaan. Halkaistu maapallo!  Ehtiväinen asettuu vaikuttuneena tuolille – tällä kertaa jäädäkseen, tutkiakseen ja ihmetelläkseen.

On aika palata päiväkotiin. Kirjavalinnat kootaan pinoksi, joka viedään lainaustiskille. Vilkaisen vielä tyhjentyneeseen pieneen pyöreään pöytään. Sen keskelle on unohtunut kirja. – Kirja, jonka kansikuvassa kaksi mustaa hahmoa seisoo miekkoineen vastakkain, pysähtyneessä tilassa. Unohtuneina. Pahoittelen heille mielessäni, ettei tällä kertaa tärpännyt ja palautan heidät hyllyynsä.

2 vastausta artikkeliin “VALINTA”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.